Pyysin poikaani ottamaan minusta kuvan Otavan uuden aapisen kanssa, ja tietysti joulutähti sojottaa suoraan päästäni. Mutta tähti sopii teemaan, sillä aapisen nimi on Tähtietsivät!
Rakastan nimeä. Kun mainitsin sen tokaluokkalaisille kouluvierailulla, alkoi protesti: ”Eppää! Miksei me saatu tota aapista?” On ihanaa nähdä, kuinka nimi kutkuttelee lasten mieliä. Se kuvaakin hyvin aapisen tarinamaailmaa, jossa kolme kaverusta, Mini, Hiisku ja Salama ratkovat pieniä arjen mysteereitä kotikaupungissaan Rantamintussa.
Yksi oppikirjailijoista kuvaili uutta aapista lastenkirjan ja oppikirjan hybridiksi, ja se onkin osuvasti sanottu. Kirja on täynnä kiinnostavaa katseltavaa ja tutkittavaa! Larissa Salorannan luoma kuvamaailma söpöine eläinhahmoineen on kuin kuvakirjasta, yksityiskohtainen ja uteliaisuutta herättelevä. Sivuille on ripoteltu pieniä tekstejä, ikään kuin minitarinoita, jotka täydentävät isompaa juonikokonaisuutta ja toimivat lukemisen harjoittelussa.
Aapisen varsinaisen tarinan, tai tarinat, luokka voi kuunnella äänitteeltä tai opettaja lukea ääneen. Ne on kirjoittanut Veera Salmi, ja niissä lastenkirjamaisuus ja lapsilähtöisyys loistaa oikein kirkkaalla liekillä. Tarinat eivät ole mitään saduksi naamioituja tylsiä opetuspätkiä, vaikka niistä löytyykin tarkkaan mietityt teemat ja elementit, vaan oikeaa laadukasta lastenkirjallisuutta, kuten Veeralta voi odottaa.
Jos Tähtietsivien tarinoita myytäisiin satukokoelmana, antaisin ne joululahjaksi kaikille lähipiirin lapsille! Mutta tietenkään näin ei ole, koska ne on tarkoitettu osaksi ensimmäisen kouluvuoden ainutlaatuista kokemusta. Oppikirjailijoiden visio on, että hahmoista tulee lapsen parhaita kavereita matkalla kohti lukutaitoa. Hahmot ovatkin ihanan moniulotteisia, ja niistä voi jokainen löytää omia piirteitään – sekä ominaisuuksia, joita ihailee ja haluaisi itsessään kehittää!
Oma osuuteni: laulut ja runot
Yllä oleva hehkutus koskee asioita, joista en voi itse ottaa kunniaa, sillä niiden pähkäily ja luominen kuului muiden ammattilaisten tontille. Mukana oli Veeran ja Larissan lisäksi mm. kaksi kustannustoimittajaa, tuottaja ja viisi oppikirjailijaa, jotka ovat itsekin opettajia. Taustalla oli paljon sellaisiakin tekijöitä, joita en edes tavannut.
Minun vastuullani tässä ihanassa projektissa olivat runot ja laulujen sanat. Aapinen sisältää muutaman runon ja 12 laulua, joiden sanat on painettu aapiseen. Luokka voi kuunnella lauluja äänitteeltä, tai opettaja voi laulattaa niitä itse säestäen. Työparinani oli lastenmusiikin huippuammattilainen Soili Perkiö, joka antoi sanoituksilleni sävelen. Soilin säveltämät laulut Karvakorvan laulupurkki- ja Vauvan vaaka -levyiltä olivat perheeni suursuosikkeja, kun poikani oli vauva ja taapero, ja osaan niitä edelleen ulkoa. Oli siis aivan ihmeellistä päästä työskentelemään hänen kanssaan!
Ylipäätään projektiin pääseminen oli pökerryttävän iloinen yllätys. Runoilijana saa harvoin kuulua työyhteisöön, jossa ideoita ja sanankäänteitä pohditaan yhdessä jo alkuvaiheessa, eikä vasta vuosien työn jälkeen, kun runokokoelma on jo kasassa ja sitä lähdetään editoimaan.
Tilauksen pohjalta työskentely on myös virkistävää ja haastaa aivoja eri tavalla kuin itsestä lähtevä taiteellinen työ. Pitkäaikaisessa projektissa on omanlainen kantava voimansa. Oma osuuteni aapisessa kesti yhteensä noin 10 kuukautta, ja nyt työstämme tokan luokan kirjaa.
Aapisessa jokainen uusi jakso alkaa kuvalla ja laululla. Oikeassa yläkulmassa näkyvät kirjaimet, joita jaksossa harjoitellaan. Yritin upottaa niitä lauluun mahdollisimman paljon!
Hahmoista tuli kavereita minullekin
Kirjoitin siis laulujen sanat tarkkojen tilausten pohjalta. Oppikirjailijat olivat miettineet kyseisen aapisjakson teemat ja aiheet, ja Veera kirjoittanut niiden pohjalta tarinan. Heillä oli myös suunnitelma siitä, millainen laulu tukisi tarinaa ja herättelisi lasten kiinnostusta jakson aiheita kohtaan.
Millainen tunnelma laulussa olisi? Keitä hahmoja olisi mukana, vai tarvittaisiinko tällä kertaa yleisluontoisempi laulu ilman hahmoja? Jotkut laulut liittyivät vuodenkiertoon ja koululaisille tärkeisiin juttuihin, kuten luokkahengen rakentamiseen ja kesäloman alkuun. Tarvitaanko erityisen helppo laulu, jonka koko luokka voi opetella ja esittää joulujuhlassa? Osaan lauluista haluttiin erityisen paljon niitä kirjaimia, joita aapisessa parhaillaan opetellaan.
Useimmissa lauluissa seikkaillaan Veeran tarinoista tuttujen hahmojen kanssa heidän maailmassaan. Ne tulivat prosessissa läheisiksi, sillä minun piti tutkia niitä tarkasti kyetäkseni tekemään sanoituksia, jotka sopivat saumattomasti maailmaan ja tarinoihin.
Kävin kustannustoimittajien ja oppikirjailijoiden kanssa tarkkoja keskusteluja mm. hahmojen persoonista ja kehityskaarista. Mitä tämä hahmo oppii aapisen tarinakokonaisuuden aikana, ja mitkä ovat hänen vahvuuksiaan? Millainen hän on persoonaltaan? Tämä oli tarpeen, jotten laittanut hahmoja tekemään tai sanomaan lauluissa asioita, jotka eivät ole heille luonteenomaisia.
Minulla oli paljon opittavaa myös koulun arkeen ja opettajien työhön liittyen. Aapisen laulut ovat heille työväline, eivätkä ne saa esimerkiksi villitä lapsia hirveään kaaokseen. Ja lastenmusiikin ammattimainen tekeminen, sekin oli minulle uutta! Soili opetti minulle siitä aivan hurjan paljon. Tästä aiheesta on minulla tekeillä erillinen kirjoitus, johon kokoan asioita, joita olen oppinut lastenmusiikin tekemisestä projektin aikana.
Aapisen sisältö oli pitkään salainen, ja nyt on hauskaa päästä kertomaan prosessista! Kerron sanoittamisen prosessista tarkemmin seuraavassa postauksessa. Aapisesta löytyy lisää tietoa myös Otavan nettisivuilta.
