Törmäsin sanaan homonyymi ensimmäistä kertaa, kun olin editoimassa esikoiskirjaani Kaivurin raivaria. Luin kustannustoimittajan kommentteja runoistani, ja yksi meni jotenkin näin: ”Homonyymi on sinänsä hauska, mutta löytäisitkö tilalle riimin?”
En enää muista, mikä oli tuo rukkaset saanut sanavalintani. Pilvipalveluilla työskentelyssä on se harmillinen puoli, että kun teksti on valmis ja ladattu koneelle, kommenttihistoria haihtuu netin syövereihin. Homman nimi oli kuitenkin tämä: siinä missä piti olla riimi, olikin jotain muuta.
Googletin termin ja ymmärsin pian, miksi ratkaisu oli kustannustoimittajan mielestä tökerö. Vaikka vähän kirpaisikin, keksin tilalle jotain muuta. Editoinnissa tulee jatkuvasti vastaan tilanteita, joissa joku omasta mielestä maailman hauskin juttu onkin ulkopuolisen silmissä outo tai vaivaannuttava, tökkää silmään tai ei vain sovi tyyliin. Silloin kyllä uskon ammattilaista, ja olen lopulta kiitollinen siitä, että hän ajattelee kokonaiskuvaa ja auttaa tekemään tekstistä tyylikkään.
Tämän tapauksen myötä aloin hahmottaa, ettei kaikki kielellä leikittely ole yhtä salonkikelpoista. Minusta on kiehtovaa, jos kaksi sanaa kuulostaa samalta, vaikka niillä on eri merkitys – tästä juuri on kyse homonyymeissä. Sekin on mahdottoman hauskaa, jos vieraskielinen sana kuulostaa suomelta. Mutta kaikki eivät pidä Pensselisetää ja Hatten är diniä suurena neroutena. (Teininä yksi iso tavoitteeni oli tehdä vastaavanlainen väärinkuultujen sanojen video. Se on yllättävän vaikeaa! Ja toki myös rikkoo tekijänoikeuksia, joten se siitä.)
Mikä siis on homonyymi?
Riimiparissa kahdella sanalla on samankaltainen loppu, ja riimin toinen nimitys onkin loppusointu. Aika usein sanoja erottaa vain alkukirjain:
karkki / parkki
tuoli / huoli
suu / puu
Homonyymejä taas ovat sanat, joiden kirjoitusasu on tasan sama, mutta merkitys eri: kuusi voi olla puu tai numero. Palaa voi tarkoittaa takaisin tulemista tai liekeissä olemista. Ja kakusta voi leikata kuusi palaa.
Homonyymien käyttö riimin sijaan voi näyttää vaikkapa tältä (pikaisesti kyhätty esimerkki):
Pihalla kasvaa kuusi,
siinä on käpyjä kuusi.
Älä sinne palaa,
sillä kuusi palaa.
Olin siis omassa runossani käyttänyt säeparin molempien säkeiden lopussa samaa sanaa, mutta merkitys oli kummankin kohdalla eri. En tehnyt valintaa tietoisesti. Päähäni ei ollut vain ikinä pälkähtänyt, että kuusi ja kuusi eivät ole riimejä silloinkaan, kun niillä tarkoitetaan eri asiaa.
Jos pitäisi arvata, miksi kustannustoimittajani suositteli pidättäytymään homonyymien viljelystä, veikkaisin syyksi sen, että ne ovat vitsikkäitä aika yksinkertaisella ja vähän pöljällä tavalla. Ne ovat isä-vitsejä, joille pyöritellään silmiä ja sanotaan hehheh. Voin kuvitella, että homonyymiin törmääminen kesken runon lätsäyttää tunnelman samalla lailla kuin isoisäni vakiokommentti, jonka hän lausui aina kahvipöytään käydessä: ”Kahvi on ku pissa.”
Nyt kun mietin asiaa, kummatkin isoisäni olivat homonyymihuumorin ystäviä. Ukkini leikitteli suomen ja ruotsin sanoilla, joilla on sama kirjoitusasu:
Julmat jouluruuat
Ost juusto!
Repertuaariin kuului varmaan muitakin, mutten harmiksi muista enempää. Vaikuttaa kuitenkin, että sanoilla leikittely kulkee suvussamme. Olen ajatellut olevani sielultani vähän mummo, mutta näköjään minussa on myös vähän ukkia.
Juice Leskisen nuortenkirjasarja, josta voi bongata hulvattomia homonyymejä
Juice, homonyymien mestari
Homonyymi ei siis saa runossa töksähtää silmille yllättäen, mutta tilanne on toinen, jos koko runon rakentaa pelkistä homonyymeistä. Vähän niin kuin Fingerporissa: lukija tietää, mitä saa.
Mistä sitä fingerporilaista runoutta sitten löytyy? Yllättävää kyllä, Juice Leskiseltä. Törmäsin hänen runouteensa ensi kertaa yläasteella, kun näin äikänkirjassa runon nimeltä Hai. Se oli nokkelinta mitä olin ikinä lukenut. Esitin sen heti kotona ääneen perheelleni, opettelin sen ulkoa ja testailin, miten voisin luoda itse riimejä samalla tekniikalla. (Tai siis eiväthän ne olleet riimejä vaan homonyymejä. Varmaan se kerrottiin äikänkirjassa, mutta meni innostuksessa minulta ohi.)
Kun muistelen tuota hetkeä, olen vähän liikuttunut, koska kirjoitan itsekin työkseni runoja oppikirjoihin. Voisiko käydä niin, että joku oppilas lukee runoni juuri oikealla hetkellä ja ihastuu siihen niin, että alkaa runoilla itsekin? Ei ole kovin montaa paikkaa, jossa tuon ikäinen kohtaisi runoutta sattumalta, laulutekstejä lukuun ottamatta. Äikäntunnilla niitä on pakko lukea, ja hyvä niin.
Toivottavasti Hai-runo on edelleen yläkoulun lukemistossa! Se alkaa näin:
Laiturilla illalla haitari soi.
Haita se harmitti. Haita risoi.Myrkkyä on hain haimassa annos.
Säilykepurkissa haimassa-annos…
Ovatko ”haitari soi” ja ”haita risoi” homonyymejä? En tiedä virallista määritelmää, mutta varmaan nekin saisivat punakynää monelta nykypäivän kustannustoimittajalta. Eiväthän ne edes asetu lukiessa samaan rytmiin! Ja se juuri onkin niin hauskaa: kun sanaleikki on melkein nappi ja oikeastaan ontuu tahallaan.
(Tulee mieleen huumorin laji, jossa mieheni on erityisen taitava, nimittäin kuluneiden vitsien jatkojalostus kömpelöiksi versioiksi: ”Muut meni yli, Muhammed kiersi sivulta.” Tällaiset jutut saavat minulta takuuvarmat naurut.)
Hai-runo on julkaistu alun perin Juicen nuorille suunnatussa teoksessa Räkä ja Roiskis (1992). Se yhdistelee runoutta ja proosamuotoisia kertomuksia teinipoikien toilailuista, jotka nekin ovat täynnä sanaleikkejä. Kirja sai kaksi jatko-osaa, ja trilogian pohjalta tehtiin pari vuotta sitten elokuva. Samalla julkaistiin kokoomateos kirjoista. En tiedä, onko hairuno mukana siinä, mutta alkuperäistäkin löytyy vielä kirjastoista. Itse olen keräillyt sarjan omaksi divareista.
Vähän kyllä epäilen, uppoavatko Juicen kieli poskessa kirjoittamat runot nykypäivän nuoriin. Niissä on aika spesifiä sanastoa, osa vanhahtavaa ja osa muuten vain aikuismaista. Ehkä parasta kohderyhmää olemme me lapselliset aikuiset. Olisivatkohan Juicen runot naurattaneet edesmenneitä isoisiäni?
Juice kirjoitti runoja myös aikuisille. En ole tutustunut niihin kovin tarkkaan, mutta yksittäisten runojen perusteella niissä näkyy sama kaksijakoisuus kuin hänen lauluissaan: löytyy syvällistä ja riipivää tunnelmointia Viidennentoista yön tyyliin, mutta myös hulvatonta leikittelyä ja sanoilla kikkailua kuten vaikka biisissä Juankoski here I come. Yhden runoteoksen nimi on hurmaava homonyymi: Aika jätti.
Paloauto-runo esikoiskirjastani Kaivurin raivari
Homonyymi toimii, kun sen sijoittaa ovelasti
Palataan vielä palaa-sanaan (hehheh). Sain nimittäin sen salakuljetettua esikoiskirjaani, peräti avausrunoon. Homonyymi sujahtaa sulavasti Paloauto-runoon siksi, että kaksi palaa-sanaa eivät ole riimiparina peräkkäisissä säkeissä, vaan saman säkeistön alussa ja lopussa:
Paloauto palon jälkeen asemalle palaa.
Se silloin miettii salaa,
vaihtaisiko alaa.
Se voisi mennä torille
ja alkaa myydä kalaa.
Ei tarvitsisi kiirehtiä
sinne, missä palaa.
Tällä lailla hajautetuista homonyymeistä ei tulekaan enää fingerporimainen fiilis. Uskoisin, että niitä löytyy myös kotimaisista laululyriikoista! Aavistelen, että räp voisi olla sellainen laji, jossa homonyymejä hyödynnetään tähän päivään sopivalla ja katu-uskottavalla tavalla. Siinähän sanoja saa painottaa luovemmin ja epäkonventionaalisesti. Löytyisikö suomiräppäreiden joukosta Juicen perillinen? (Räppiin liittyy paljon muutakin kiinnostavaa, johon tahtoisin runoilijana perehtyä!)
Luulin jo bonganneeni oikein mehukkaan juicemaisen homonyymin Käärijän biisistä People’s Champion, mutta kuulinkin väärin. Ensiksi kuulemani versio oli:
En taivu tappioon
Pystys kuin tappi oon
Harmiksi se olikin tatti, joka oli pystyssä. Sanavalinta on silti osuva, sillä sienet ovat sanoituksessa muutenkin läsnä. Laulu itse asiassa leikittelee kahden englanninkielisen sanan samankaltaisuudella:
Kun olin pieni, äiti tiesi
musta tulee herkkusieni
People’s champion
People’s championEn taivu tappioon
Pystys kuin tatti oon– People’s Champion, sanat Käärijä, Aleksi Nurmi ja Sonny Kylä-Liuhala
Jättäkää kommenttia, jos tulee mieleen runo tai laulu, joka hyödyntää homonyymejä! Ja saa toki vinkata proosaakin. Sillä saralla tulee mieleen ainakin Tuomas Marjamäen ja Antti Nikusen Nollis 2 -kirjan hahmo Supi Suomalainen, kansallismielinen supikoira.
