Peikot ja muut hännäkkäät hahmot ovat lastenkirjojen peruskuvastoa. Harvoin tulee ajatelleeksi, että ne voivat myös olla vertauskuvia jostakin tosielämän ilmiöstä.
Viime aikoina on vastaani tullut häntiä myös nuorten aikuisten kirjoissa, joissa ne eivät ole ollenkaan niin tavallisia. Koska rakastan tekstien analysointia ja syvempien tasojen kaivamista, lähdin pohtimaan, millaisia merkityksiä peikko ja ihmismäisellä hahmolla oleva häntä voivat tarinoissa kantaa.
Kerron tekstissä yksityiskohtia Holly Blackin kirjasta Cruel Prince, mutta en spoilaa juonta. Toisesta fantasiakirjasta kerron ilman nimeä, koska hännän ilmestyminen liittyy merkittävään juonenkäänteeseen (tämäkin on englanninkielinen young adult -kirja, jota ei ole suomennettu).
Peikko sisälläni
Symbolit ja vertauskuvat ovat kuin kätkettyjä aarteita, jotka korostavat kirjan teemoja tai avaavat niihin uusia ulottuvuuksia. Olipa kirjan kohderyhmänä sitten lapset, nuoret tai aikuiset, pintaa syvemmät tasot tekevät siitä kiinnostavamman ja koskettavamman. Pieni lukija ei ehkä huomaa tai ymmärrä symboliikkaa, mutta aikuisen se voi saada nauttimaan myös lastenkirjasta.
Ihmisen ja peikon kohtaamiset on tarinoissa perinteisesti valjastettu opettamaan lapsille, ettei ketään pidä tuomita ulkomuodon perusteella. Vaikka toinen vaikuttaa aluksi oudolta, vähitellen paljastuu, että kahdella olennolla on paljon yhteistä. Peikot symboloivat tällaisissa tarinoissa paitsi yksilöiden erilaisuutta, joskus myös kokonaisten kansojen tai sosiaaliluokkien kohtaamista.
Peikko ei kuitenkaan aina kuvaa toista ihmistä. Se voi edustaa myös ihmisessä itsessään olevaa kätkettyä puolta, jonka kohtaaminen on vaikeaa. Ehkä peikon tapaaminen on tarinassa yksityinen tapahtuma, jonka hahmo haluaa tai joutuu pitämään muilta salassa. Silloin kirjailijan mielessä saattaa olla nuori lukija, joka yrittää tulla sinuiksi muuttuvan kehonsa ja mielensä kanssa.
Peikko on kuin ihminen, mutta usein hieman nuhjuinen (jopa likainen) ja elää lähellä luontoa. Ihmiseen verrattuna peikossa korostuvat eläimelliset, vaistonvaraiset ja joskus myös lapsenomaiset puolet – juuri ne, joita yhteiskuntamme kannustaa meitä tukahduttamaan. Peikko voi kuvata näitä sisällämme kamppailevia puolia tai kaipausta irtautua yhteiskunnan säännöistä.
Miellyttäjän muodonmuutos
Symbolin bongaa kirjassa tai elokuvassa helpoimmin, jos tarinan ilmestyy aivan yhtäkkiä jotakin arkitodellisuudesta poikkeavaa. Eräässä nuorten aikuisten fantasiakirjassa tunnolliselle ja kunnolliselle pojalle kasvaa pirunhäntä. Se ilmestyy tiukassa tilanteessa, jossa pojan on valittava, jatkaako mentoriinsa luottamista vai ottaako ohjat omiin käsiinsä.
Poikaan kohdistuu tarinassa valtavasti odotuksia, joita hän ei koe kykenevänsä täyttämään. Hänen sisällään kuplii ristiriita oman kokemuksen ja ulkoisten paineiden kanssa. Ulkoinen muodonmuutos ratkaisevalla hetkellä näyttää peilaavan hahmon sisällä tapahtuvaa käännettä. Jokin, mikä on muhinut sisällä purkautuu ulos – ja muuttaa kaiken.
Symboleita on perinteisesti käytetty kuvaamaan aiheita, joiden käsittely suoraan olisi vaikeaa. Nuorten ja nuorten aikuisten kirjoissa ihastutaan tai rakastutaan usein, mutta seksuaalisuuden kuvaamisen kanssa on tasapainoteltava, koska osa lukijoista saattaa olla hyvinkin nuoria.
Yllämainitun pirunhännän ilmestyminen ajoittuu teoksessa myös juonen kohtaan, jossa poika kokee seksuaalisen heräämisen. Kiinnostavaa kyllä, hänelle kasvaa samaan aikaan siivet, siis vapauden symboli. Molempia hän pyrkii peittelemään. Ehkä kirjailija haluaa kertoa, että samaan elämäntapahtumaan voi liittyä sekä häpeää että vapautumista.
Kätketty häntä
Holly Blackin young adult -trilogia Cruel Prince sijoittuu keijujen valtakuntaan. Keijut muistuttavat ihmistä, mutta heillä on eläimellisiä piirteitä, kuten sarvet tai kissansilmät. Heidät kuvataan epäinhimillisiksi myös luonteeltaan: he käyttävät joukkoonsa eksyviä ihmisiä häikäilemättä hyväkseen ja tekevät näille julmia jekkuja.
Yksi ilkeistä ja satumaisen kauniista keijuista piilottelee housuissaan rumaa häntää. Se näyttää symboloivan heikkoa ja herkkää puolta, joka on piilossa keijupojan välinpitämättömän kuoren alla. Hännän liikehdintä paljastaa hermostuneisuuden, jonka poika on joutunut rankassa perhetilanteessaan kätkemään. Kun pojan sisin alkaa tarinan myötä paljastua, hän antaa myös hännän näkyä yhä useammin.
Kuten ensimmäisessä mainitsemassani kirjassa, tässäkin housuihin kätketty häntä toimii samalla (kielletyn) seksuaalisuuden symbolina. Nuortenkirjoille onkin tyypillistä, että tyttö kiinnostuu pojasta, jolla on eläimellisiä piirteitä. Ehkä se resonoi murrosikäisen tytön kokemusten (tai fantasioiden) kanssa: mieheksi kasvavissa pojissa on äkkiä jotakin uutta, vierasta ja jännittävää.
Voiko naisella olla häntä?
Yritin miettiä esimerkkiä hännäkkäästä naishahmosta lasten- ja nuortenkirjoissa, tai länsimaisessa viihteessä ylipäätään. Mieleeni tuli vain Batmanin kissanainen, mutta ironista kyllä, hänen asuunsa ei kuulu häntää! Miespuolisella kissasupersankarilla Cat Noirilla (animaatiosarja Miraculous) sellainen toki on.
Herää kysymys, onko häntä erottamattomasti miehinen symboli. Peikkopopulaatioissa on tietysti mukana naisia, mutta esimerkiksi Röllin tarinoissa paljon vähemmän kuin miespuolisia peikkoja. Mitä häntä voisi kertoa naishahmosta?
