Lanu!-festarien Youtube-kanavalla on kiinnostava keskustelu otsikolla ”Aikuinen, tartu lasten tai nuorten kirjaan!” Juha Itkonen, Henriika Tulivirta ja Päivi Heikkilä-Halttunen pohtivat videolla, kohenisiko lastenkirjojen tunnettuus ja lasten lukuinto, jos aikuiset tutustuisivat niihin enemmän. Lähtökohtana on oletus, etteivät aikuiset juuri lue niitä.
Klikkasin ohjelman auki jännittyneenä: löytyisikö sieltä vihdoin validaatiota sille, että minä, aikuinen ihminen, käytän kallista aikaani itseäni nuoremmille suunnattujen kirjojen parissa? Joskus nimittäin mietin itsekin, onko siinä jotain outoa. Onko minulla lapselliset mielenkiinnon kohteet? Eikö olisi kehittävämpää lukea Oikeaa Kaunokirjallisuutta?
Virallinen selitykseni on, että teen sitä ammatillisista syistä. Lastenkirjailijan on syytä pysyä kärryillä lajin suuntauksista. Mutta ei kyse ole pelkästään siitä. Tuskin olisin edes ryhtynyt kirjoittamaan juuri lapsille ja nuorille, ellei lanu-kirjallisuudella olisi vankka paikka sydämessäni.
6 syytä miksi rakastan lasten- ja nuortenkirjoja:
- En ole ikinä nauranut aikuisten kirjojen parissa yhtä makeasti kuin lastenkirjojen absurdille huumorille! Kuvakirjoissa komiikkaa voi synnyttää myös tekstin ja kuvan vuoropuhelu – tai niiden ristiriita.
- En ole kovin kiinnostunut kirjoista, jotka kuvaavat arkea sellaisena kuin se on. Lukeminen on minulle eskapismia, joten sukellan mieluummin aivan jonkun muun kuin itseni kaltaisen kolmekymppisen äidin nahkoihin.
- Rakastan mielikuvitusmaailmoja. Ne jos mitkä tarjoavat tehokkaita pakopaikkoja todellisuudesta!
- Joskus on vaikeaa löytää samastumispintaa aikuisille suunnattujen romaanien henkilöistä ja heidän ajatusmaailmoistaan, varsinkin jos kirja kuvaa minua vanhempaa henkilöä. Jokainen on taas joskus ollut teini. On ihanaa elää teini-ikää uudelleen erilaisten hahmojen kautta!
- Lasten- ja nuortenkirjat eivät yleensä ota itseään niin kamalan vakavasti. Ne eivät vaadi minuakaan teeskentelemään intellektuellimpaa kuin olenkaan.
- Onnelliset loput. Tulevaisuuden toivo. Maailmat, joissa hyvä aina lopulta voittaa.
Onko sitten lasten- ja nuortenkirjoissa joitakin huonoja puolia? Jos haluaa kehittyä kirjoittajana, tarvitaan muunkinlaista lukemista, jotta oma kielentaju ja juonen kuljettamisen keinot kehittyvät. Lanu-kirjat ovat usein enemmän viihdettä kuin taide-elämyksiä, joten kovin kokeilevaa rakennetta tai kieltä ei niiltä kannata odottaa. Tästäkin on poikkeuksia!
Keskustelussa todettiin hyvin: lukemisen ei tarvitse lähteä liikkeelle hyötyajattelusta. Se saa olla puhtaasti iloa ja viihdettä. On ihanaa, kun antaa itselleen luvan lopettaa kirjojen kautta poseeraamisen ja valita omaan hyllyyn juuri sitä, mistä nauttii – oli se sitten dekkareita, chic litiä tai lasten- ja nuortenkirjoja.
