Rakastan sanapelejä, niissä luovuus pääsee kukkimaan! Ne ovat parasta ajanvietettä varsinkin pitkillä matkoilla. Silloin ei käsillä ole välttämättä pelilautaa ja kortteja, joten on kätevää, kun pelaamiseen riittää kynä ja paperi. Kolme keskimmäistä peliä sopivat myös loistavasti seurapeleiksi juhliin. Ne keventävät tunnelmaa ja antavat hyvät naurut.
Sanaruudukko (2+ pelaajaa)
Tämä peli muistuttaa Alfapetiä tai Scrabblea, mutta onnistuu ilman pelilautaa ja kirjainlaattoja. Huhun mukaan äitini keksi pelin nuorena kaverinsa kanssa.
Kukin pelaaja ottaa paperin ja piirtää sille ruudukon, jossa on 5×5 ruutua.
Peli etenee niin, että jokainen saa vuorotellen sanoa kirjaimen, ja kaikkien on sijoitettava se omaan ruudukkoonsa. Tarkoitus on muodostaa ruudukkoon mahdollisimman monta sanaa sekä pysty- että vaakasuunnassa. Sopikaa yhdessä, hyväksytäänkö erisnimet, puhekieliset tai vieraskieliset sanat
Kun vapaana on enää yksi ruutu, kaikki saavat valita itselleen viimeisen kirjaimen.
Laskekaa pisteet yhdessä. Jokaisesta sanasta saa niin monta pistettä kuin siinä on kirjaimia. Jos samaan sanaan sisältyy useita sanoja, pisteet saa jokaisesta. ”Voide”-sanasta saa siis 5 pisteen lisäksi 3 ekstrapistettä, koska siihen sisältyy myös ”voi”.
Jatkotarina salaisella sanalla (2+ pelaajaa)
Kehittelin siskoni kanssa perinteisestä jatkotarinasta peliversion. Siinä jokaisella on oma agenda taustalla: ikään kuin miina, johon pelaaja yrittää saada muut astumaan. Sen vuoksi tarinasta tulee aivan posketon. Se kannattaa kirjoittaa ylös!
Ensiksi jokainen miettii itselleen salaisen sanan. Sen tulee olla substantiivi, adjektiivi tai verbi (poislukien olla-verbi). Minä, sinä, se, joka, mutta, tai ym. eivät käy. Jos saatavilla on kirjoja, voitte valita sanan avaamalla kirjan satunnaisesta kohdasta ja osoittamalla sormella jotakin lausetta. Jos siinä ei ole mieluista sanaa, kokeile osoittaa uudestaan eri kohtaa.
Pelaajat asettuvat rinkiin ja joku aloittaa jatkotarinan. Tavoitteenasi on saada joku muu sanomaan sinun salainen sanasi (tai sen taivutusmuoto). Et saa itse sanoa sanaa tai sen osaa, vaan sinun tulee johdatella tarinaa haluamaasi suuntaan muilla keinoilla. Peli päättyy, kun jonkun salainen sana mainitaan.
Rikkinäinen kuvapuhelin (4+ pelaajaa)
Kuvapuhelin on hulvattomampi versio perinteisestä rikkinäisestä puhelimesta, sillä mukaan on sekoitettu Pictionarya.
Leikatkaa piirustuspaperista noin pelikortin kokoisia lappuja. Pelaajat asettuvat rinkiin ja jokaiselle jaetaan saman verran lappuja kuin on osallistujia. Älä kerro vielä muille, mistä pelissä on kyse, niin se on hauskempaa!
Jokainen kirjoittaa oman kasansa päällimmäiseen lappuun jonkin lauseen. Se voi olla mitä tahansa. Jos on vaikea keksiä mitään omasta päästä (tai pelaajat tietävät jo homman idean), voitte napata kirjan, avata umpimähkään sivun ja valita sieltä kiinnostavan lauseen. Älkää paljastako omaa lausettanne muille.
Kun lause on kirjoitettu, jokainen antaa pinonsa vasemmalla istuvalle pelaajalle. Hänen tehtävänään on nyt piirtää lauseen pohjalta kuva. Lappu, jossa lause on, laitetaan pinon pohjalle, ja päällimmäiseksi jää kuva.
Pino annetaan taas vasemmalla olevalle. Hän näkee kuvan, muttei tiedä alkuperäistä lausetta. Hänen tulee nyt tulkita kuvaa ja kirjoittaa lause, joka kertoo, mitä kuvassa on. Lopuksi hän laittaa kuvan pinon pohjalle ja jättää oman lauseensa päällimmäiseksi. Seuraavan pelaajan tehtävänä on piirtää kuva tämän lauseen perusteella.
Kierros jatkuu, kunnes pinot ovat kiertäneet kaikilla pelaajilla ja jokainen saa käteensä oman pinonsa. Nyt jokainen voi esitellä alkuperäisen lauseen ja yhdessä katsotaan, miten se on muokkautunut matkan varrella.
Selitä henkilöt (6+ pelaajaa)
Tämä on kreisimpi versio Aliaksesta, ja mukana on myös pantomiimiä. Se on kaikkein hauskin kaveriporukalla, sillä inside-vitsit pääsevät kukkimaan.
Porukka jaetaan kolmen hengen joukkueisiin. Ei haittaa, jos jako ei mene ihan tasan. Jos porukka on todella suuri, muodostakaa neljä isoa joukkuetta. Peli onnistuu myös kahden parin voimin.
Jokaiselle pelaajalle jaetaan kolme paperilappua. Tehtävänä on kirjoittaa jokaiseen jonkun henkilön nimi (ne voivat olla myös fiktiivisiä hahmoja). Jos osa porukasta on vierasta toisilleen, sopikaa että käytätte vain julkkisten ja kaikkien tuntemien henkilöiden nimiä. Jos joukkueissa on enemmän kuin kolme pelaajaa, kaikki saavat lappuja vain kaksi, tai oikein isolla porukalla yhden. Laput kootaan yhteen ja sekoitetaan.
Laput jaetaan niin, että jokainen joukkue saa yhtä monta. Niitä ei saa vielä katsoa. Joukkueet valitsevat, kuka ryhmästä aloittaa selittämisen.
Ensimmäinen kierros pelataan Aliaksen säännöillä. Joku ottaa kellosta aikaa (esim. 2 minuuttia) ja pelaajan on selitettävä joukkueelleen niin monta lappua kuin siinä ajassa ehtii. Nimen osaa tai alkukirjainta ei saa mainita, ja myös elehtiminen on kiellettyä. Sopikaa yhdessä, saako suomen lisäksi käyttää muita kieliä.
Merkatkaa ylös, montako pistettä saitte. Kun kaikki joukkueet ovat selittäneet, laput kerätään yhteen ja sekoitetaan. Sitten samat laput jaetaan uudestaan ja joukkueet valitsevat seuraavan selittäjän.
Toisella kierroksella selittäjä saa sanoa vain yhden sanan. Arvaaminen on mahdollista, sillä kaikki tietävät jo edellisen kierroksen perusteella, keitä henkilöitä pelissä on.
Kolmas kierros on pantomiimia: henkilöiden nimet selitetään elekielellä. Äännellä saa, ja hyräillä, mutta ilman sanoja.
Brontosaurus (2+ tylsistynyttä ja lauluintoista ihmistä)
Tämä ei ole niinkään peli, vaan enemmänkin aivotonta ajanvietettä. Se on silti pakko mainita, sillä saimme siskoni kanssa vuosisadan naurut keksiessämme sen. Osuutensa oli myös lievällä auringonpistoksella: veneen moottori oli sammunut ja odotimme, että joku hinaisi meidät kotirantaan.
Leikki toimii yksinkertaisuudessaan näin: Valitkaa hassu sana (meidän versiossamme se oli brontosaurus). Laulakaa radiohittejä niin, että yritätte ujuttaa sanan jokaiseen biisiin. Tähän tapaan: ”Silmiäni usko en, kun se tyttö teki sen: täydellisen brontosauruksen!” Voitte myös valita jonkun suosikkiartistin ja käyttää pelkästään sen biisejä.
